II A:n parhaat
esittää:
Videoesitelmät 1993—1994
”Onneksi olkoon!
Kuulostat jo eltaantuneiden popcornien hajusta
nauttivalta elokuvakriitikolta!”
–Tuomas Susi
Tällä sivulla on tietoa videoesitelmistä, jotka tehtiin lukion 2. luokalla. Esitelmät sisältävä alkuperäinen kasetti on Immosella, ja kasetista on kopio ainakin minulla.
Elokuvien maailma
Esitetty: 9.12.1993 klo 14.30 luokassa 224
Tekijät: Immonen, Sauli, Kuha, Kilu
Kesto: 24,5 min (ml. alku- ja lopputekstit)
Ensimmäinen esitys kesti n. 10 minuuttia, ja se tehtiin Mairen äikän tunnille. Alun perin tarkoitus oli kertoa mainosten tyylistä, mutta aiheeksi vaihtui nopeasti ”Elokuvien maailma”. Nimi oli niin hyvä, että se jäi myös myöhempien esitelmien nimeksi. Video koostettiin nauhoittamalla parhaat pätkät joukosta toimintaelokuvia (T2, Cliffhanger, Lawnmower Man jne.) ja kirjoittamalla jälkeenpäin teksti, joka sopi jotenkin koosteeseen.
Immonen hoiti tekniikan, Sauli luki, minä (Kuha) tein Saulin kanssa tekstin ja Kilpinen... no, kai Kilukin jotain teki, en nyt vain muista mitä.
Nyt katsottuna esitys on kaikessa huvittavuudessaan säälittävä (tai kaikessa säälittävyydessään huvittava). Teksti on epäjohdonmukaista ja täynnä asiavirheitä; esitelmä tuntuu nyt katsottuna aivan lapselliselta. Koomisuutta lisäsi se, että Sauli keksi kirjoitetun tekstin väliin omia lauseita lennossa. Kuin pisteenä i:n päälle Sauli lausuu Lawnmower Manin ”Lawnmover Man” ja Michael J. Foxin ”Michael G. Fox”. Lopputekstitkin ovat niin tyhjänpäiväiset, ettei niitä kehtaisi enää luettavaksi laittaa. Koko show oli itse asiassa tekosyy huonojen vitsien kertomiselle ja toimintaelokuvapätkien näyttämiselle. Kaikesta huolimatta esitys oli suuri menestys. Jopa Maire tykkäsi.
Jälkeenpäin tarkasteltuna esityksen luokassa aikaansaama hämmästyneen ihaileva reaktio johtui lähinnä idean uutuudesta: omatekoinen videoesitelmä oli 1990-luvun alkuvuosina jotain ennennäkemätöntä – erityisesti kun kyseessä oli teos, joka oli edes jossain määrin ammattimaisen oloinen, kiitos Immosen himokalliiden editointivideoiden ynnä muiden hifilaitteiden. Lopputekstitkin naurattivat ilmeisesti vain siksi, että kukaan ei osannut odottaa niitä.
Paras kohta oli kuitenkin hetken mielijohteesta syntynyt esitelmän loppu: ruudussa näytettiin pätkä Basic Instinctin legendaarisesta kuulustelukohtauksesta, jossa Sharon Stone esittelee jalkoväliään kameralle. Hävyttömän – tai oikeastaan hävyllisen – huipentuman kohdalla taustalta kuuluu Saulin ääni: ”Tää on aika jännää, vai mitä?”
Elokuvien maailma Part Deux:
Glamorous Life in Latin America
Esitetty: 29.3.1994 klo 11.00 luokassa 225
Tekijät: Immonen, Sauli, Kuha
Kesto: 32,5 min (ml. alku- ja lopputekstit)
Esitys numero 2 tehtiin Häyhän historian kurssille. Tehtävänannossa käskettiin kertomaan Latinalaisen Amerikan nykytilasta, mutta ensimmäiset viisi minuuttia kerrottiin lähinnä siitä, kuinka ”Amerikan manner irtosi satoja miljoonia vuosia sitten Euroopasta” (!) ja kuinka ”nykyihminen kehittyi Afrikassa 40 miljoonaa (!!!) vuotta sitten”. Möhläyksiä ja asiavirheitä riitti siis tässäkin esityksessä.
”Glamorous Life in Latin America” on kyllä kokonaisuutena paras kolmesta esitelmästä, sillä se on ainoa, jossa puhutaan asiaa. Totta puhuen koko juttu oli melko pitkäveteinen, koska video kesti puoli tuntia, josta kolme neljäsosaa oli puhetta ja loput Häyhän aikanaan TV:stä nauhoittamia Fidel Castron haastatteluja, Hesarista leikeltyjä tilastoja Latinalaisen Amerikan taloudesta jne.
Selostustekstissä kerrottiin ”imperialististen valtioiden voitontavoittelupolitiikasta” ja siitä, kuinka ”länsimaiset teollisuusvaltiot riistävät säälimättömästi omia etujaan ajaen Latinalaisen Amerikan köyhiä valtioita”. Kyseiset kannanotot vaikuttavat tietysti ensi kuulemalta koomisen poliittisilta, mutta halusimme lähinnä säälimättömästi omia etujamme ajaen riistää pisteet kotiin opettajalta, jonka mielestä kaikki tuollainen kritiikki oli hyvin älykästä ja kyseenalaistavaa. Selostustekstiin tuli kuitenkin kirjoitettua mitä mieleen juolahti: paria minuuttia myöhemmin tekstissä käännetään takki täydellisesti ja tyrmätään vuorostaan Kuuba ja ”kiihkososialisti Fidel Castron” harjoittama sorto. Opettajaan tämäkin soopa upposi tietysti täydestä.
Huumoriakin löytyi. Esityksen alussa näytettiin Latinalaisesta Amerikasta kertovia lehtileikkeitä, mutta muutaman sekunnin ajan kuvassa näkyikin Helkama-pyörän mainos ja hetkeä myöhemmin Kymen Sanomien urheilu-uutinen. Lisää huumoria oli kartoissa: kun Latinalaisen Amerikan maita osoitettiin kynällä kartalta, kuvassa näkynyt kynä oli pureskeltu melkein käyttökelvottomaksi. Yhdessä kohdassa karttaa osoiteltiin uudella, ehjällä kynällä, mutta se katosi ruudusta muutaman sekunnin kuluttua ja ilmestyi takaisin hetken päästä – pureskeltuna. Kuubasta kerrottaessa taas näytettiin parin sekunnin ajan kuvaa toisen maailmansodan aikaisesta Suomesta; kuvassa olleen hakaristilipun alle oli lisätty ”ISKTR”.
Epäonnistuneita vitsejä (eli sellaisia, joille Mooses huusi ”Njöööh! Voi jumalauta!”) olivat mm. ”TV-uutisissa viime vuosituhannen ajalta onkin mainittu Brasilia yhteensä noin puoli kertaa”, ”Riossa vuosittain isot bileet” ja ”Päätän raporttini tähän. Täällä Aarne Tanninen, Wossingtton.” Lopputekstit onnistuivat kuitenkin ihan hyvin.
Elokuvien maailma Part e + 33 1/3:
Viimeinen kikkailu in Latin America
Esitetty: 31.5.1994 klo 12.30 luokassa 224
Tekijät: Immonen, Sauli, Kuha, Tuomas
Kesto: 34 min (ml. alku- ja lopputekstit)
Viimeinen esitelmä oli täydellinen floppi, surkeuden huippu, suorastaan epäonnistuneisuuden inkarnaatio. Puolen tunnin esitys elokuvan historiasta (Mairen tunnille, kuten ensimmäinenkin esitys) meni pieleen jokaisella mahdollisella tavalla. Ehkä se kuitenkin johtui siitä, että esitystä käytiin tekemään vasta edellisenä iltana. Lopputekstejä ja vitsejä oli tosin väännetty kuukausia etukäteen. Kun esitelmä näytettiin luokalle, oli puolet ”ottanut ottanut” eli jättänyt tunnin väliin; loput olivat niin väsyneitä, ettei ketään kiinnostanut seurata koko esitystä, saati nauraa sen vitseille.
Esitelmän teksti oli avutonta – lukuun ottamatta pitkiä kohtia, joissa teksti luettiin suoraan Mairen antamasta lähdemateriaalista. Sauli ja Tuomas lukivat niin hiljaa, ettei monessa kohdassa saanut puheesta selvää. Elokuvanäytteetkin olivat pahimmillaan viiden minuutin mittaisia otteita venäläisistä mykkäelokuvista.
Esityksen alkutekstit kestivät yli minuutin. Antsaa ja Jonia huvitti kyllä ”Go West” alkutekstien taustamusiikkina, mutta kukaan muu ei nauranut ensimmäisellekään vitsille. Olisi tietysti pitänyt tajuta, että ”Pahuuden A-ryhmä vesittää paritellen ryhmässä (oraalisesti partnerin kanssa) tehdyn esitelmän” ei edes hymyilytä ketään, mutta helppohan sitä on jälkeenpäin sanoa.
Muista jutuista voi mainita Tuntematon sotilas -pätkän, jossa esiintyivät sotamies Susi ja Antti Rokka, asiaankuulumattomat Simpsons-näytteet ja selostustekstin idioottimaiset lausahdukset, kuten ”ylikuntoinen Arnold Schwarzenegger” (Uugen kommentti: ”mutta onhan se ylikunnossa”) ja ”kolmikolla oli vasiten hökkä tehdä tällaisia elokuvia MP:ssä” (tässä vaiheessa jopa Saulin pokerinaama petti).
Täydellisin epäonnistuminen koettiin esitelmän lopussa. Ensimmäisen esitelmän ”Tää on aika jännää, vai mitä?” -vitsiä, joka oli ollut hulvattoman suosittu (ks. yllä), yritettiin toistaa. Videon viimeinen elokuvanäyte oli Terminator 2:n kohtaus, jossa mielisairaalan yövartijan takaa nousee lattiasta T-1000-robotti, jonka sormi muuttuu metallipiikiksi, jonka T-1000 iskee yövartijan pään läpi. (Kuulostaa tosi hölmöltä kerrottuna, mutta kaikki varmaan tietävät, mistä kohdasta on kyse.)
Ideani oli puhua kohtauksen päälle kaikkea ”hauskaa”: T-1000:n noustessa lattiasta kuului taustalta minun ääneni: ”Äijä ei aavista pahuutta”. Seuraavaksi Sauli sanoi ”Tää on aika jännää, vai mitä?” T-1000:n tapettua vartijan oli minun vuoroni lausua ”huipennus”: ”Mitä kävi?” Kun esitelmää nauhoitettiin, kohta piti ottaa pari kertaa uusiksi, koska kaikkia nauratti niin paljon. Kun esitelmä esitettiin luokalle, kukaan ei edes hymyillyt. Minua hävetti.
Selostustekstin loppuosa puhuttiin mustan ruudun päälle, koska elokuvanäytteitä ei viitsitty enää hakea. Lopputekstit saivat luokasta sentään muutaman hymähdyksen irti, mutta taputuksia ei tullut. Lopputeksteistäkin oli tosin puolet varastettu Monty Pythonista (”Ruotsalaiset hirvet ovat kuuluisa nähtävyys”).
Alkuperäisen suunnitelman mukaan Sauli olisi laulanut (ilman säestystä) lopputekstien aikana, mutta idea valitettavasti hylättiin viime hetkellä.