Tarkistajien merkinnät on lihavoitu.
a) Sopimuksen purkaminen on mahdollista olennaisen sopimusrikkomuksen perusteella. Harkittavaksi tulee, onko B syyllistynyt sopimusrikkomukseen ja jos on, niin onko se olennainen. Kysymykseen tuleva mahdollinen sopimusrikkomustyyppi on laatuvirhe, joka ilmenee sopimukseen kuuluvan tavaran (tai palvelussuorituksen) puutteellisuutena. Puutteellisuutta arvioitaessa tarkastellaan sitä, millaisia vaatimuksia sopimuksen kohteelle osapuolet ovat asettaneet. Nyt tähän liittyvästä kauppakirjan ehdosta ”Kiinteistö myydään siinä kunnossa...” on erimielisyyttä. Sopimusoikeudellinen lojaliteettiperiaate soveltuu tulkintaan: sopimusosapuolelta voidaan tietyssä määrin vaatia toisen osapuolen etujen huomioimista, ja esittää varoituksia, jos toisen osapuolen havaitaan olevan väärässä käsityksessä jostain olennaisesta seikasta. Koska B tiesi maaperän pilaantumisesta, tiedonantovelvollisuus on jäänyt noudattamatta, ja lojaliteettiperiaatteen nojalla ko. ehtoa voitaneen tulkita B:n vahingoksi, joten sopimusrikkomus on käsillä. Sen olennaisuutta arvioitaessa huomioidaan, ilmentääkö rikkomus osapuolen pyrkimystä vilppiin ja missä määrin rikkomus vaarantaa toisen osapuolen sopimukseen liittämien tarkoitusten täyttymisen. Tässä tapauksessa vilppi voi olla käsillä, sillä B tiesi maaperän pilaantumisesta. Myös A:n tarkoitukset ovat vaarantuneet. Olennaisuudessa huomioidaan myös, voidaanko virhe hyvittää muita oikeuskeinoja käyttämällä. Laatuvirheen tapauksessa voidaan käyttää hinnanalennusta, joten sopimusrikkomusta ei voitane pitää olennaisena. Hinnanalennus ei edellytä tuottamusta; pelkkä sopimusrikkomus riittää. Koska yllä mainituista syistä käsillä on sopimusrikkomus, A voi vaatia B:ltä hinnanalennusta sen verran kuin virheen poistamisesta aiheutuu kuluja, tässä tapauksessa väh. 100 000 mk. B ei voi vapautua vastuustaan. Toisaalta B:n menettelyä voitaneen pitää OikTL 33 § mukaisena kunnianvastaisena ja arvottomana menettelynä, joka on pätemättömyysperuste, johon A voi halutessaan vedota. OikTL 33 § mukainen tyyppitapaus on sellainen, jossa osapuoli on ollut virheellisessä käsityksessä jostain seikasta, ja toisen osapuolen on tullut tietää tästä erehdyksestä. Tämä pätee tässä tapauksessa, sillä A on ollut virheellisessä käsityksessä kiinteistön kunnosta ja B:n on pitänyt tietää tästä. Myös OikTL 30 § mukainen petollinen menettely (osapuoli salaa merkityksellisen seikan) soveltunee pätemättömyysperusteena, sillä B on salannut maaperän pilaantumisen. A voi vedota pätemättömyyteen OikTL 30 tai 33 § nojalla tai vaatia hinnanalennusta (ei molempia, sillä hinnanalennus on sopimuksen voimassa pitävä seuraamus). (6/7 p.)
b) Ympäristövahinkolain (YmpVL) pohjana on tietyllä alueella harjoitettu toiminta, joten laki soveltuu X Oy:n tehtaaseen. YmpVL perustuu ankaralle vastuulle, eli korvausvelvollisuus ei riipu tuottamuksesta. Korvauskelpoisia ovat vahingot, jotka ovat aiheutuneet ympäristössä mm. maaperän pilaantumisesta, jota toiminta on aiheuttanut (kuten A:n tontin tapauksessa), ellei vahingon sietäminen ole kohtuullista huomioiden paikalliset olosuhteet, häiriöön johtanut tilanne ja muut vastaavat seikat. Nyt tätä sietämisvelvollisuutta ei selvästikään ole ja syy-yhteyskin on selvä. YmpVL:n mukaan torjunta- ja ennallistamiskustannukset ovat korvattavia, joten X Oy on vastuussa A:n tontille aiheutuneesta vahingosta. (2/3 p.)
a) Kotirauhan rikkomisen voi tehdä törkeäksi aseistautuminen. Koska T oli tapaustietojen mukaan aseistautunut käsiaseella, hän on saattanut syyllistyä törkeään kotirauhan rikkomiseen. Lisäksi vaaditaan kuitenkin, että teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. (1 p.)
b) Seikat ovat: ilmeinen tarkoitus vahingoittaa omaisuutta tai käyttää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa, tai jos uhrilla on uhkailun tai tekijöiden lukumäärän vuoksi perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vaarassa. (2 p.)
c) Varsinainen osallisuus jaetaan yllytykseen ja avunantoon. Yllytys on sitä, kun joku ”käskee, palkkaa, kiusaa tahi muuten tahallansa taivuttaa tai viettelee toista rikokseen”. A on palkannut T:n rikkomaan Y:n kotirauhaa, joten tunnusmerkistö täyttyy. Kyse on siis yllytyksestä. (1 p.)
d) Yllyttäjä vastaa tekijän rikoksesta vain oman syyllisyytensä rajoissa. Jos tekijä syyllistyy raskaampaan tekomuotoon kuin mihin yllytettiin, yllyttäjä vastaa vain yllytyksestä siihen tekomuotoon, mihin hän yllytti. Tapauksessa A on yllyttänyt nimenomaan vain lievään kotirauhan rikkomiseen. Hän ei ole siis rikosoikeudellisessa vastuussa yllytyksestä törkeään tekomuotoon, johon T syyllistyi, ainoastaan siihen tekomuotoon, johon hänen voidaan katsoa yllyttäneen. (2 p.)
e) Kyseessä on seksuaalirikos, tarkemmin ottaen seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta. Tällä tarkoitetaan maksusta tapahtuvaa sukupuoliyhdyntää tai muuta seksuaalista tekoa, joka on ostettu alle 18-vuotiaalta. Esmeralda E on 17-vuotias, joten tunnusmerkistö soveltuu. Yleisesti ottaen seksuaalirikosten kriminalisointien tavoitteena on seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojaaminen, mutta lasten suojaaminen hyväksikäytöltä ei tarvitse tuekseen tätä tavoitetta. Lasten suojaaminen hyväksikäytöltä on se peruste, jonka nojalla seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta on kriminalisoitu. (2 p.)
f) Rikoslaissa ei ole kriminalisoitu prostituution harjoittamista sinänsä. Näin ollen Esmeralda E:tä ei voi rangaista rikoslain nojalla. Paritus sen sijaan on rangaistavaa. P on tapaustietojen nojalla syyllistynyt paritukseen, sillä hän on B:n kertoman mukaan mm. tarjonnut alennusta Esmeralda E:n seksuaaliaktista. Näin ollen P:tä voidaan rangaista rikoslain nojalla parituksesta. Helsingissä on voimassa järjestyssääntö, joka kieltää prostituution harjoittamisen julkisella paikalla. Esmeralda E on kuitenkin harjoittanut prostituutiota yksityisasunnossa, joten häntä ei voi rangaista järjestyssäännönkään nojalla. (2 p.)
a) Lain yksittäiset säännökset on asetettu tulkintakontekstiin. (1 p.)
b) Tapausta ei ole voitu ratkaista pelkkien oikeussääntöjen nojalla, vaan tuomioistuimen on täytynyt turvautua sitä varten oikeusperiaatteiden tulkintaan. (1 p.)
c) Holmesin käsitystä soveltaen voidaan tehdä ennusteita X:n ja Y:n tulevaisuudessa tekemistä tuomioistuinratkaisuista, sillä nyt on saatu tietoa heidän ratkaisuharkintaansa vaikuttavista seikoista. (1 p.)
d) Ennakkoratkaisun osia kutsutaan ratio decidendiksi (1 p.) ja obiter dictaksi (1 p.). Jako osiin tapahtuu ennakkoratkaisua tulkitsevan tuomarin prejudikaatti-ideologian perusteella (AVULLA). (0 p.)
e) Edellytetystä, ”transendentaalis-loogisesta”, perusnormista. (1 p.)
f) Sananvapaus on oikeusperiaate, joten sen velvoittavuus on heikko: se vain ohjaa tuomarin ratkaisuharkintaa tiettyyn suuntaan kykenemättä yleensä yksin määräämään jutun lopputulosta. Oikeussäännöt taas ovat vahvasti velvoittavia ja voivat määrätä ratkaisun yksinkin. (1 p.)
g) Modernin luonnonoikeusopin. (1 p.)
h) Oikeuden pintatasoa eli lainsäädäntöä, tuomioistuinratkaisuja ja oikeustieteen (oikeammin lainopin) tulkintalauseita. (1 p.)