Nuorin veljeni oli aikoinaan kiinnostunut muovikuula-aseista. Hän omisti muun muassa muovikuulakiväärin, joka muistutti hämmästyttävällä tavalla oikeaa rynnäkkökivääriä. Joulukuun puolessavälissä 1999 veljeni oli jättänyt kyseisen aseen korjattavaksi erääseen alan liikkeeseen. Koska hän ei itse päässyt noutamaan korjattua kivääriä, hän pyysi minua hakemaan sen.
Liikkeen myyjä oli laittanut rynnäkkökiväärireplikan muovipussiin, jotta sitä olisi helpompi kantaa ja koska asejäljitelmien kuljettaminen julkisella paikalla on kiellettyä. Liike sijaitsi Kaisaniemen metroasemalla ja asuin tuolloin Kruununhaassa, joten lähdin kotimatkalle Kaisaniemen liikenneympyrän bussipysäkiltä.
Odottelin bussia aseen sisältänyt muovipussi sylissäni. Oli ruuhka-aika, ja ihmettelin, kun tavallisesti niin vilkkaalle pysäkille ei tullut vähään aikaan ensimmäistäkään bussia. Pian huomasin, että muukin liikenne oli hävinnyt olemattomiin. Tässä vaiheessa ryhdyin kiinnittämään huomiota laajan risteysalueen eri puolella seisoviin poliiseihin.
Hetkeä myöhemmin pitkä letka mustia diplomaattiautoja ajoi ohitseni Kaivokadun suunnasta lentokenttää kohti. Silloin muistin, että oli päivä, jolloin Suomen EU-puheenjohtajuuskausi huipentui Helsingissä pidettyihin huippukokouksiin!
Ihmettelin ohikulkevia limusiineja muovipussiin piilotettu ”rynnäkkökivääri” kädessäni. Lopulta viimeisetkin mustat autot hävisivät Pitkänsillan suuntaan, poliisit hajaantuivat ja liikenne palasi normaaliksi.
Onneksi en käynyt ihailemaan veljeni asetta lähemmin bussipysäkillä tai pudottanut muovipussia vahingossa maahan niin, että sen sisältö olisi levinnyt pitkin jalkakäytävää. Väärinkäsityksen vaara olisi ollut melkoinen.
Tarinan opetus: muovikuula-aseet voivat olla hengenvaarallisia.