Efraim Elo kääntyisi haudassaan,
jos hän vielä eläisi
(eli ”’Pitkän matematiikan lyhyt oppimäärä”)
Oikeustieteellisen vaikeimpina tentteinä on perinteisesti ainakin Helsingin yliopistossa pidetty finanssi- eli vero-oikeuden sekä työoikeuden pakollisia aineopintotenttejä. Kyseiset opintosuoritukset ovatkin maineensa veroisia, mihin saattaa vaikuttaa niiden laajuus: esimerkiksi finanssioikeudessa tenttialue on noin 1 500 sivun mittainen.
Opiskelua ei helpota se, että tenttikirjat on paikoin kirjoitettu tarpeettoman vaikeaselkoiseen tyyliin. Suorastaan hämmentävä on tapa, jolla matemaattisia asioita käsitellään: kirjoissa noudatettu ajattelumalli on sellainen, että hyvä matematiikan hallinta vain haittaa asioiden oppimista, vaikka asiat olisivatkin periaatteessa melko yksinkertaisia. Havainnollistan tätä seuraavassa kahdella esimerkillä.
Finanssioikeuden tenttivaatimuksiin kuuluu lukuisten muiden kirjojen ohella arvonlisäverotusta ja muuta kulutusverotusta käsittelevä teos Arvonlisäverotus ja muu kulutusverotus (Linnakangas–Juanto). Kirjan vuonna 2004 julkaistun neljännen painoksen sivulla 146 kuvaillaan vallitsevaa verokantaa seuraavasti:
Niin sanottua oikeaa eli järjellistä matematiikkaa yliopistossakin opiskelleena en voi kuin kysyä: miten ihmeessä kyseinen ”kaava” on saatu, kysymysmerkki huutomerkki?! Yllä olevan yhtälön ratkaisemalla saa toki halutun vastauksen, mutta saman tuloksen saa äärettömän monesta muustakin yhtälöstä. Yksinkertaisemman laskumenetelmän löytäminen jätettäköön lukijan – tai vaikkapa lukijan 12-vuotiaan pikkusiskon – tehtäväksi.
Vastaavanhenkistä ajattelumallia on noudatettu teoksessa Työaikalaki 1996 (Tiitinen–Kröger–Lonka–Paanetoja), joka kuului työoikeuden tentin tutkintovaatimuksiin vuoteen 2005 saakka ja aiheutti vuosien varrella hermoromahduksia lukemattomille kirjan lukeneille oikeustieteen opiskelijoille. Mainitun kirjan sivulla 239 kerrotaan sinänsä varsin selkeästi, että vuorokautisesta ylityöstä maksetaan kahden ensimmäisen tunnin osalta 50 prosentilla korotettua palkkaa, seuraavilta tunneilta taas 100 prosentilla korotettua.
Kyseistä asiaa kuitenkin ”selvennetään” sivun alalaidassa, josta on löydettävissä ehkä järjettömin koskaan kirjoitettu alaviite:
Yksinkertaisuus on toki tulkinnanvarainen käsite. Peruskoulun matematiikan tiedoilla nämä kaavat voi näet sieventää muotoihin 1,5×P ja 2×P, enkä oikein ymmärrä, mitä hyötyä murtolukulausekkeista tässä tapauksessa edes on. Itse muotoilisin asian näin:
Palkka voi yksinkertaisesti olla puolitoista- tai kaksinkertainen.
Yksinkertaista, kun sen osaa.