Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan opinto-oppaat ovat massiivisia opuksia: oppaita on kaksi, ja kumpikin on noin 200–300-sivuinen. Näin suurista opinto-oppaista voi jo odottaa löytävänsä kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Olen koonnut tälle sivulle muutamia hauskalta kuulostavia kursseja. Olin itsekin joskus humanistisen tiedekunnan opiskelija, mutta en valitettavasti ehtinyt tutustumaan yhteenkään näistä kursseista omakohtaisesti.
Se oppiaine, johon kurssi liittyy, on mainittu kunkin kurssin nimen yläpuolella.
Keski-Aasian tutkimus:
Enää ei liene epäselvää, miksi
humanisteilla on työllistymisvaikeuksia.
Naistutkimus:
Tämä selvä.
Assyriologia:
Mielestäni 5 opintoviikkoa kuuluisi myöntää jo siitä,
että opettelee tentissä vaadittavien tekstien nimet ulkoa.
Itämerensuomalaiset kielet:
Kyseessä lienee yliopiston ainoa kurssi,
jonka nimi muodostaa kokonaisen virkkeen.
Uskontotiede:
Jos tämän kurssin suoritusmerkintä jää syystä tai toisesta
kirjautumatta opintosuoritusrekisteriin, opiskelija joutunee soittamaan
yliopiston opintotoimistoon ja esittämään seuraavan tiedustelun:
”Miksi opintosuorituksistani puuttuu kolme opintoviikkoa masturbointia?
Olen varmasti suorittanut sen.”
Eräs ikivanha yliopistovitsi lienee tähän loppuun paikallaan. Vitsi liittyy siihen, että Helsingin yliopistossa on kaksi erillistä filosofian oppiainetta – humanistiseen tiedekuntaan kuuluva teoreettinen filosofia ja valtiotieteelliseen tiedekuntaan kuuluva niin sanottu käytännöllinen filosofia. Vitsi kuuluu seuraavasti:
Mitä eroa on teoreettisella ja käytännöllisellä filosofialla?
– Käytännöllisen filosofian opiskelija ei saa käytännöllisesti katsoen mitään töitä, mutta teoreettisen filosofian opiskelija ei saa töitä edes teoriassa.