Helsingin keskustaan, osoitteeseen Unioninkatu 40, valmistui talvisodan aikoihin funkistyyliä edustava suuri rakennus, johon sijoitettiin Helsingin yliopiston metsätieteelliset laitokset sekä Metsätieteellinen tutkimuslaitos. Rakennus sai käyttäjiensä mukaan nimekseen Metsätalo.
Yli 60 vuotta myöhemmin, vuosituhannen vaihteessa, Metsätalon alkuperäiset asukkaat siirtyivät keskustasta Viikin kaupunginosaan rakennettuihin uudisrakennuksiin, ja Metsätalo annettiin pääasiassa yliopiston humanistisen tiedekunnan kielten laitosten käyttöön. Samalla Metsätalolle päätettiin valita uusi nimi, olihan talon käyttötarkoituskin muuttunut.
Metsätalon uudeksi nimeksi oli aluksi tulossa Linguisticum, mutta vanha nimi Metsätalo päätettiin lopulta säilyttää. Alla on oma nimiehdotukseni perusteluineen.
Monien yliopiston rakennusten ja osastojen nimet ovat tyyppiä Fabiania, Topelia, Franzenia, Palmenia tai tyyppiä Arppeanum, Physicum, Chemicum. Ehdotan siis, että Metsätalon uudeksi nimeksi annettaisiin samaa perinnettä noudattaen joko Kielenia tai Kielenium, koska Metsätaloon muuttaa lähinnä kielten laitoksia.
”Kuivasta” imagosta kärsivään yliopistomaailmaan pitäisi saada mielestäni hieman huumoria, ja tässä lienee sopiva sauma. Ehdotan nimeä siis vakavissani ja toivon, etteivät tämäntyyppiset ehdotukset mene suoraan roskakoriin, kuten kävi esimerkiksi 1970-luvulla Helsingin metron logoa valittaessa: kansalaiset halusivat metron tunnukseksi hellyyttävän sarjakuvahahmon, mutta virkamiehet tyrmäsivät ehdotuksen ”asiattomana”. Metron logoksi tuli siis tylsän yksinkertainen M-kirjain, ja suositun piirroshahmon ottikin tunnuksekseen parkkihalleja hallinnoiva yritys.
Samoin voi käydä Metsätalonkin kohdalla: jos suomea ja latinaa huumorimielessä yhdistelevä ehdotukseni hylätään heti kättelyssä, Metsätalo nimettäneen jonkun suurelle yleisölle tuntemattoman akateemisen vaikuttajan mukaan, ja Kielenia- tai Kielenium-nimen vie pahimmassa tapauksessa jokin ammattikorkeakoulu.
Nimiehdotusta voitaneen vastustaa sillä perusteella, että se avautunee vain suomenkielisille. Tämä ei ole kuitenkaan vakuuttava argumentti. Yliopiston rakennusten nimissä tähän asti käytetyt historiallisten henkilöiden nimet avautuvat hyvin harvoille. Monikaan ei varmasti tiedä, keihin Porthanian ja Fabianian nimet oikeastaan viittaavat; saattaa hyvinkin olla, että suuri osa ihmisistä – jopa yliopisto-opiskelijoista – ei edes ymmärrä, että rakennusten nimet on ylipäätään johdettu historiallisten henkilöiden sukunimistä.
Porthaniat, Fabianiat ja muut vastaavat nimet ovat siis melko harvalukuisen joukon ymmärrettävissä, kun taas Kielenia tai Kielenium avautuisi (lähes) kaikille suomea osaaville henkilöille. Ehdotustani ei siis voisi vastustaa ainakaan sillä perusteella, että se avautuu vain suomenkielisille, päinvastoin: suomea sisältävällä nimellä olisi suurempi ”yleisö” kuin historiallisen henkilön sukunimestä johdetulla nimellä.
Sitä paitsi ehdotustani olisi hauska selittää suomea osaamattomille henkilöille – useimmat ulkomaalaiset (ja ruotsinkieliset!) olisivat varmasti hyvinkin kiinnostuneita kuulemaan, kuinka Kielenia (tai Kielenium) koostuu osittain suomesta ja osittain latinasta. Jos joku taas tiedustelee Porthania-tyyppisten nimien taustoja, vastaus on yleensä, että rakennuksen nimellä kunnioitetaan 300 vuotta sitten eläneen akateemikon muistoa. Tällaisen vastauksen kuultuaan harva haluaa tietää asiasta lisää.
Jos yliopiston rakennuksista yhdellä olisi Kielenia-tyyppinen nimi, joka yhtäältä rikkoisi täysin aikaisempaa nimeämispolitiikkaa, mutta toisaalta olisi sittenkin sen mukainen, yliopiston nimiperinteeseen tulisi hauska valopilkku – kuriositeetti, johon kaikkien voisi olettaa suhtautuvan positiivisesti ja jonka voi varmasti myös olettaa lisäävän ulkopuolisten kiinnostusta yliopistoon ja sen historiaan. Samalla poistuisi ongelma siitä, kenen mukaan talo tulisi nimetä ja kenen historiaa nimellä on tarkoitus kunnioittaa.
Helsingin yliopisto haluaa varmasti erottua muista edukseen. Tavanomainen, historiallisiin henkilöihin viittaava rakennuksen nimi hukkuisi massaan, joten ulkopuoliset vierailijat ja kaupunkilaiset suhtautuisivat siihen vain kohauttamalla olkapäitään. Jos nimeksi taas annettaisiin Kielenia tai Kielenium, moisen erikoisuuden luulisi tuovan positiivista julkisuutta rakennukselle, tiedekunnalle sekä koko yliopistolle.
On syytä ottaa huomioon myös, että ehdotukseni ”kaksikielisyys” kuvastaisi rakennuksen funktiota useiden eri kieliaineiden talona – toisin kuin muut esillä olleet nimiehdotukset, jotka ovat yksikielisiä. Nimessä yhdistyisivät ainutlaatuisella tavalla maamme valtakieli suomi ja länsimaista sivistystä perinteisesti edustanut latina.
Vahvimpana argumenttina Kielenia/Kielenium-ehdotusta vastaan voitaneen esittää, että konsistorin vahvistamassa julkisen kuvan ohjeistossa suositellaan voimakkaasti historiallisten henkilöiden muistoon perustuvaa nimikäytäntöä. Kumpulassa on kuitenkin uudet Chemicum- ja Physicum-rakennukset, joiden nimet eivät viittaa historiallisiin henkilöihin. Kyse on lisäksi vain suosituksesta eikä ehdottomasta määräyksestä. Vaikka konsistori olisikin sitä paitsi joskus tehnyt ehdottoman linjauksen nimikäytännön suhteen, ei se missään nimessä tarkoita, että konsistori ei voisi muuttaa aikaisempia päätöksiään.
Linjaus ei kuitenkaan ole ehdoton, vaan pelkkä suositus, johon humanistinen tiedekunta voi hyvin tehdä yksittäisen poikkeuksen. Jos nimen hyväksyttävyydestä olisi kaikesta huolimatta epäselvyyttä, tiedekunta voisi viedä nimeämisen konsistorin siunattavaksi – ellei asiaan jo muutenkin vaadita konsistorin hyväksyntää.
Julkisen kuvan ohjeistoon vetoaminen on kestämätön peruste senkin takia, että ohjeisto ei saa olla itsetarkoitus: mikäli ohjeisto rajoittaa julkisen kuvan luovaa parantamista, se sotii tarkoitustaan vastaan, ja siitä on siten voitava poiketa.
Nimiehdotusta saatettaisiin vastustaa myös sillä perusteella, että kyse ei olisi loppujen lopuksi kovinkaan pitkäikäisestä vitsistä: kuinka kauan Kielenia tai Kielenium jaksaisi huvittaa ihmisiä? Jokaisella on tietysti oma tapansa suhtautua tällaisiin asioihin, ja ehdotukseni voisi kuvitella jakavan mielipiteitä varsinkin siitä syystä, että se edustaa enemmän tai vähemmän absurdia huumoria.
Varsinainen vitsi ei ole kuitenkaan nimi itse (jonka huumoriarvo määräytyy jokaisen oman huumorintajun mukaan), vaan se seikka, että tasan yhdelle merkittävälle yliopistorakennukselle olisi annettu absurdia huumoria edustava nimi, vaikka kaikki muut rakennukset on nimetty perinteisen asiallisesti. Tämä seikka ei olisi niinkään vitsi perinteisessä mielessä, vaan enemmänkin uniikki ”nokkeluus”, joka toisi rakennukselle omaleimaisuutta.
Tämän vuoksi ei ole myöskään syytä pelätä Kielenia/Kielenium-nimen hyväksymisen johtavan siihen, että yliopiston rakennusten nimeäminen menisi vastaisuudessa pelkäksi pelleilyksi: absurdia nimeä ei voi käyttää kuin yhdessä rakennuksessa, sillä muuten koko edellä mainittu ajatus ainutkertaisesta kuriositeetista vesittyy.
Lopuksi toisin esille vielä pari seikkaa, jotka puoltavat ehdotustani. Ensinnäkin sanaleikkejä on muidenkin helsinkiläisten rakennusten nimissä. Esimerkiksi Eiran Ehrensvärdintiellä on Vuohi-niminen asuintalo, jonka nimi perustuu siihen, että rakennuksen alkuperäiset omistajat olivat nimiltään Wuolle (Vuo-) ja Hiltunen (-Hi). Vaikka sanaleikki ei tässä tapauksessa ole havaittavissa suoraan nimestä, vaan vain sen etymologiasta, perusajatus sanaleikistä rakennuksen nimenä on kuitenkin sama. Vuohi-nimen tausta on rakennukseen ja sen historiaan liittyvä mielenkiintoinen yksityiskohta, joka ei missään nimessä vähennä rakennuksen arvoa, vaan päinvastoin lisää sitä. Saman voinee väittää pätevän myös Kielenia/Kielenium-ehdotukseen.
Tärkein seikka lienee kuitenkin se, että poikkeuksellisen nimen valitseminen olisi rohkea ja omaperäinen ratkaisu, joka toisi yliopistolle ja sen rakennuskannalle positiivista julkisuutta sekä lisäisi suuren yleisön mielenkiintoa yliopistoon. Mikä voisikaan olla yliopiston kannalta parempi lopputulos?
Juha Terho
filosofian maisteri, oikeustieteen ylioppilas
humanistisen tiedekunnan opiskelija 1995–2000
(25.11.2001)