Tässä kertomuksessa esiintyvät nimet on muutettu.
Elettiin vuotta 1996. Toverini ”Antikainen” oli muuttanut opiskelija-asuntolaan, jossa rouva Fortuna oli arponut hänen huonekaverikseen ns. vaihtoehtoista elämäntapaa ja musiikkimakua aggressiivisesti tunnustaneen ”Kopolan”.
Oli synkkä ja myrskyinen yö. Eräänä kauniina päivänä Kopola astui Antikaisen huoneeseen ja ryhtyi silmäilemään levyhyllyä. Tutkailtuaan Antikaisen CD-valikoimaa tovin Kopola antoi tylyn tuomionsa:
”Näähän on kaikki ihan paskoja.”
Epäuskoinen huvitus valtasi Antikaisen, joka vastasi: ”No mikähän sun mielestä sitten ois hyvä bändi?”
Tähän Kopola: ”En mä voi oikein sanoa mitään, koska jos mä sanon jonkun bändin nimen, niin siitä voi aina esittää jotain kritiikkiä. Mitkäs muuten sun mielestä on hyviä bändejä?”
Antikainen mainitsi suosikeikseen kolme orkesteria, joista yksi oli Toad the Wet Sprocket. Kaksi muuta soittivat Kopolan kelloja ja joutuivat valtavirtaa edustaneena kaupallisena roskana armotta instant-tyrmäyksen kohteeksi, mutta Toad the Wet Sprocket oli hänelle tyystin tuntematon. Tämän vuoksi Kopola katsoi parhaaksi ilmoittaa, että ”mun pitää kysyä kavereilta Kotkasta”.
Kopola kävi viikonloppuna Kotkassa kääntymässä ja alternative-posseaan konsultoimassa. Seuraavana maanantaina olikin sitten tuomion päivä:
”Moi. Kuule, mä kysyin kavereilta siitä Toad the Wet Sprocketista, ja ne sanoi, että se on kuulemma suunnilleen maailman paskin bändi.”