Esittelen tällä sivulla muutamia esimerkkejä siitä, miten kutkuttavan jännittävää tekstiä lakikirjoista löytyykään. Otteet ovat pelkästään lainsäädännön piiristä. Oikeustieteen opinnoissa käytettävistä tenttikirjoista löytyy lähinnä tahallisia koomillisuuksia, joista kiinnostuneet voivat tutustua aihetta käsittelevään erilliseen artikkeliin (julkaistu Pykälä ry:n Inter Vivos -lehden numerossa 5/2003, s. 30).
Keskivertokansalainenkin tietää, että on olemassa säädöksiä, joilla on naurettavan pitkiä nimiä (kuten laki 1564/2001 eli laki Euroopan unionin turvallisuusalan tutkimuslaitoksille ja satelliittikeskukselle sekä niiden elimille ja niiden henkilöstölle myönnettävistä erioikeuksista ja vapauksista tehdyn neuvostossa kokoontuneiden Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja näiden virastojen oikeustoimikelpoisuudesta), mutta yritän nyt keskittyä hieman mielenkiintoisempiin tapauksiin.
Aluksi suppea konkatenatiivinen ekskurssi koomillisen juridisen terminologian maailmaan: astalo, kulanssi, syytinki, tuulaaki, tantieemi, tasinko, seuraanto, vallinta, kuranttius, ylimuistoinen nautinta, vesijättö, osatalokas, sidottuisuus, kiellettyisyys (joka on täysin eri asia kuin kielletty isyys), epäitsenäinen sivuväliintulija, peräyttää, vartavastinen, pettolapsi, epävarsinainen, takeneva, aukota, alumpana, ilmetköönpä.
Lait ja asetukset pysyvät voimassa, kunnes ne kumotaan. Suomessa on yhä voimassa satojen vuosien ikäisiä lakeja, jotka pätevät tänäkin päivänä, vaikka kaikki niistä eivät enää olekaan välttämättä suoraan sovellettavissa nykypäivän oikeusongelmiin. Mielenkiintoisimpia näistä laeista lienevät vuonna 1734 säädetyn rakennuskaaren pykälät, joita ei ole kumottu ja jotka siksi ovat vielä 2000-luvullakin uusimmissa lakikirjoissa, eivätkä edes missään erillisessä hupiliitteessä vaan modernien säädösten seassa:
11 luku – Laidunmaasta ja karjan kaitsemisesta sekä paimentamisesta
4 §.
Siat ovat kirren maasta lähdettyä rengastettavat, jotteivät nurmia nurin tonkisi; ja on siltavoudin pidettävä siitä tarkka vaari.21 luku – Mehiläisistä
1 §.
Jos mehiläiset lentävät toisen metsään ja omistaja niitä seuraa niiden puulle ja reiälle asti, merkitsee sen puun ja ilmoittaa asian kylänmiehille, niin älköön kenelläkään olko valtaa kieltää niitä häneltä.
Lähes yhtä relevantteja säädöksiä löytyy kauppakaaresta, jossa todetaan vielä nykyäänkin seuraavaa:
6 luku – Maakaupasta
4 §.
Hevoskauppiailla olkoon lupa kulkea ympäri maata hevosia ostamassa ja myymässä. Kaupungin lihakauppiailla ja kalamiehillä olkoon myös lupa ostaa maalta teuraita ja tuoreita kaloja kaupungin tarpeeksi.
Suomen voimassa oleva rikoslaki taas alkaa tänäkin päivänä seuraavin sanoin, vaikka suurin osa lain pykälistä onkin myöhemmin korvattu modernimmilla versioilla:
RIKOSLAKI – Me Aleksander Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Zsaari, Suomen Suuriruhtinas, y.m., y.m., y.m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä tahdomme Me täten armosta vahvistaa seuraavan rikoslain Suomen Suuriruhtinaanmaalle, jonka voimaanpanemisesta, niinkuin myöskin rangaistusten täytäntöönpanosta erityinen asetus annetaan: – –
Uudistuksista huolimatta rikoslaissa säilytettiin varsin pitkään seuraava säädös – itse asiassa se poistettiin laista vasta vuoden 1999 alusta lukien:
42 luku – Valtion turvallisuutta tahi yleistä järjestystä varten annettujen määräysten rikkomisesta
8 §.
Joka maksusta harjoittaa tietäjäntointa, loihtimista tahi muuta senkaltaista taikausta, vetäköön sakkoa enintään kaksisataa markkaa.
1990-luvulla siirtyi historiaan monia muitakin vanhentuneita säädöksiä. Niin sanotun perusoikeusuudistuksen yhteydessä lakkautettiin säätyjen erioikeudet lailla, jonka nimi oli luonnollisesti laki säätyjen erioikeuksien lakkauttamisesta. Tämän elokuussa 1995 voimaan tulleen lain 2 § sisälsi seuraavan määräyksen, joka olisi varmasti voitu antaa hieman aikaisemminkin:
Tällä lailla kumotaan niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen:
1) 16 päivänä lokakuuta 1723 annetut ritariston ja aatelin erioikeudet;
2) 16 päivänä lokakuuta 1723 annetut papiston erioikeudet;
3) pappissäädylle 2 päivänä maaliskuuta 1789 annettu vakuutus;
4) porvaristolle ja kaupungeille 23 päivänä helmikuuta 1789 annettu vakuutus;
5) talonpoikaisen kansan vapauksille ja oikeuksille 23 päivänä helmikuuta 1789 annettu vakuutus;
6) siitä, kuinka niiden talojen ja kruununtilain suhteen on meneteltävä, jotka perinnöksi myydään, 19 päivänä syyskuuta 1723 annettu asetus; ja
7) kruununtalojen myymisestä perinnöksi sekä niistä eduista ja ehdoista, joilla perintötaloja tästälähin on hallittava, 21 päivänä helmikuuta 1789 annettu asetus.
Viimeisen kerran papiston erioikeudet jouduttiin ottamaan lainsäädäntötoiminnassa huomioon vuonna 1993, jolloin vuosien 1723 ja 1789 erioikeuksia aukottiin lailla 1053/1993. Eduskunnan perustuslakivaliokunta muuten käytti kyseistä lakiehdotusta koskevassa lausunnossaan (18/1993 vp.) eri dekonstitutionalisointivaihtoehtoja käsitellessään lempisanoihini kuuluvaa sanaa dekonstitutionalisointivaihtoehto. Arvostan hahmotettavuutta.
Vuonna 1929 säädettiin avioliittolaki, joka korvasi aiemman lain vuodelta 1734. Uudistus kohensi naisen asemaa avioliitossa aikaisempaan tilanteeseen nähden huomattavasti. Valitettavasti uudistuksella myös sammutettiin yksi suomalaisen lainsäädäntöhistorian valopilkuista. Kumotun vanhan lain nimi ei näet ollut avioliittolaki, vaan naimiskaari (ks. maininta naimiskaaresta avioliittolain voimaantulosäädöksessä). Huomautettakoon, että naimiskaarella ei ole mitään tekemistä jakolain, pesänjakajan, yhtymisprobleeman tai julkipanon kanssa.
Hieman uudempaa lainsäädäntöperinnettä edustaa laki avaruuslentäjien pelastamisesta ja palauttamisesta sekä avaruusesineiden palauttamisesta vuodelta 1970, jossa mainitaan muun muassa seuraavaa:
2 §.
Joka havaitsee, että avaruusaluksen miehistö on joutunut onnettomuuteen tai että se on hätätilassa tahi on suorittanut pakko- tai tahattoman laskun taikka että avaruusesine tai sen osa muutoin laskeutuu Suomen alueelle tai siihen liittyvälle aavalle merelle, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä lähimmälle poliisi-, rajavartio- tai sotilasviranomaiselle sekä antamaan tarvittaessa avaruusaluksen miehistöön kuuluvan henkilön ja tämän laitteiden tai kojeiden pelastamiseksi sellaista apua, minkä hän saattamatta itseään tai ketään muuta vaaraan voi saada aikaan.
Rikoslain 34 luvun 6 pykälässä säädetään taas seuraavasti:
Ydinräjähderikoksesta tuomitaan myös se, joka räjäyttää ydinräjähteen Etelämanneralueella. Yritys on rangaistava.
Viimeksi viitattuja lainkohtia ei sovellettane järin taajaan.
Oletetaan, että rikoslakiin on tehty muutos, joka halutaan myöhemmin kumota. Kuinka eduskunnan tulee menetellä?
Asetus rikoslain muuttamisesta annetun lain kumoamisesta annetun lain voimaantulosta – johon voidaan myös viitata nimellä rikoslain muuttamisesta annetun lain kumoamisesta annetun lain voimaantulosta annettu asetus – sisältää seuraavat kaksi pykälää:
ASETUS RIKOSLAIN MUUTTAMISESTA ANNETUN LAIN KUMOAMISESTA ANNETUN LAIN VOIMAANTULOSTA (350/1997)
1 §
Rikoslain muuttamisesta annetun lain kumoamisesta 14 päivänä maaliskuuta 1997 annettu laki (349/1997) tulee voimaan 29 päivänä huhtikuuta 1997.2 §
Tämä asetus tulee voimaan 29 päivänä huhtikuuta 1997.
Helppoa kuin mikä!
Nyt kun tämä yksinkertainen esimerkki lienee tehnyt lainsäädäntömenettelyn kiemurat selväksi lukijalle, kotitehtäväksi jääköön sen selvittäminen, mistä on kyse asetuksessa, jonka otsikko on seuraava:
Vielä haastavampaa on kuitenkin oikeudenkäymiskaaren laajamittainen muuttaminen. Eräs laki oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta (1052/1991) alkaa seuraavin sanoin:
Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 10 §, 17 luvun 12 §:n edellä oleva väliotsikko, 41 §:n 2 momentti ja 20 luvun 2 §, sellaisina kuin niistä ovat 14 luvun 10 § 14 päivänä tammikuuta 1972 annetussa laissa (21/72) sekä 17 luvun 12 §:n edellä oleva väliotsikko ja 41 §:n 2 momentti 29 päivänä heinäkuuta 1948 annetussa laissa (571/48), muutetaan 1 luvun 8 §, 2 luku, 10 luvun 13 §, 12 luvun 7 §:n 1 momentti, 9 § ja sen edellä oleva väliotsikko sekä 10–27 §, 14 luvun 1 §:n 1 momentti, 2 ja 5 §, 15 luvun 4 §:n 1 momentti, 16 luvun 1 §:n 1 momentti, 4 §:n 1 momentti sekä 5 ja 7 §, 17 luvun 8 §, 9 §:n 1 ja 2 momentti, 10 §:n 1 momentti, 15 §, 36 §:n 1 momentti, 40 §:n 2 ja 4 momentti, 41 §:n 1 momentti, 49 §:n 1 ja 4 momentti, 50 §, 51 §:n 1 momentti, 61 §:n edellä oleva väliotsikko, 61 ja 65 §, 18 luku, 25 luvun 14 §:n 2 momentti, 26 luvun 9 §:n 2 momentti ja 12 § sekä 30 luvun 21 §:n 1 momentti ja 24 §:n 1 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 1 luvun 8 § 27 päivänä huhtikuuta 1868 annetussa asetuksessa, 2 luku 27 päivänä maaliskuuta 1987 annetussa laissa (354/87), 12 luvun 7 §:n 1 momentti, 9 § ja sen edellä oleva väliotsikko sekä 10–12, 14–24 ja 25–27 §, 15 luvun 4 §:n 1 momentti, 16 luvun 5 ja 7 § sekä 17 luvun 9 §:n 1 ja 2 momentti mainitussa 14 päivänä tammikuuta 1972 annetussa laissa, 12 luvun 13 § muutettuna viimeksi mainitulla lailla ja 31 päivänä elokuuta 1978 annetulla lailla (661/78), 12 luvun 24 a § 23 päivänä toukokuuta 1980 annetussa laissa (285/81), 14 luvun 1 §:n 1 momentti ja 5 § sekä 16 luvun 1 §:n 1 momentti 12 päivänä elokuuta 1960 annetussa laissa (362/60), 14 luvun 2 § muutettuna mainituilla 12 päivänä elokuuta 1960 ja 14 päivänä tammikuuta 1972 annetuilla laeilla, 16 luvun 4 §:n 1 momentti 30 päivänä huhtikuuta 1987 annetussa laissa (452/87), 17 luvun 8 § 19 päivänä heinäkuuta 1974 annetussa laissa (622/74), 10 §:n 1 momentti, 15 §, 36 §:n 1 momentti, 41 §:n 1 momentti, 50 §, 51 §:n 1 momentti, 61 §:n edellä oleva väliotsikko ja 65 § mainitussa 29 päivänä heinäkuuta 1948 annetussa laissa, 40 §:n 2 ja 4 momentti 15 päivänä syyskuuta 1972 annetussa laissa (667/72) ja 49 §:n 1 ja 4 momentti 31 päivänä joulukuuta 1986 annetussa laissa (1049/86), 17 luvun 61 § muutettuna mainituilla 29 päivänä heinäkuuta 1948 ja 14 päivänä tammikuuta 1972 annetuilla laeilla, 18 luku muutettuna mainitulla 27 päivänä huhtikuuta 1868 annetulla asetuksella sekä 12 päivänä tammikuuta 1918 annetulla lailla ja mainitulla 31 päivänä elokuuta 1978 annetulla lailla, 25 luvun 14 §:n 2 momentti ja 26 luvun 12 § mainitussa 31 päivänä elokuuta 1978 annetussa laissa, 26 luvun 9 §:n 2 momentti 28 päivänä joulukuuta 1979 annetussa laissa (1072/79) sekä 30 luvun 21 §:n 1 momentti ja 24 §:n 1 momentti 2 päivänä helmikuuta 1979 annetussa laissa (104/79), lisätään mainitulla 27 päivänä huhtikuuta 1868 annetulla asetuksella kumotun 5 luvun tilalle uusi 5 luku, 27 päivänä maaliskuuta 1987 annetulla lailla (352/87) kumotun 6 luvun tilalle uusi 6 luku, 7 päivänä heinäkuuta 1970 annetulla lailla (459/70) kumotun 9 luvun tilalle uusi 9 luku, 10 lukuun uusi 7 a ja 14 a §, 12 lukuun uusi 28–37 §, 17 lukuun uusi 8a–8e §, luvun 11 §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa 29 päivänä heinäkuuta 1948 annetussa laissa, uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi, lukuun uusi 11 a ja 11 b § sekä 11 b §:n edelle uusi väliotsikko, lukuun uusi 48 a ja 56 a §, 25 luvun 14 §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa 31 päivänä elokuuta 1978 annetussa laissa, uusi 2 momentti, jolloin muutettu 2 momentti siirtyy 3 momentiksi, ja 20 §:ään, sellaisena kuin se on viimeksi mainitussa laissa, uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi, sekä siirretään 8 luku, sellaisena kuin se on osittain muutettuna mainitulla 31 päivänä elokuuta 1978 annetulla lailla, laista 30 päivänä toukokuuta 1980 annetulla lailla (396/80) kumotun 4 luvun tilalle uudeksi 4 luvuksi, 12 luvun 15 §:n edellä oleva väliotsikko, sellaisena kuin se on mainitussa 14 päivänä tammikuuta 1972 annetussa laissa, 24 §:n edelle sekä mainitun luvun 19 §:n edellä oleva väliotsikko, sellaisena kuin se on viimeksi mainitussa laissa, 28 §:n edelle, seuraavasti: – –
Lakiteksti tuntuukin välillä olevan suomen ja ruotsin sijasta lähinnä hepreaa, ehkä jopa munkkilatinaa.
HANNU TAPANI EI OLLUT UUNO