Juha Terhon kotisivu → Tämä sivu

LaTeX-asiakirjapohja
oikeustieteellisille töille

Tällä sivulla on tekemäni LaTeX-pohja, joka on suunniteltu lähinnä oikiksen suomen­kielisten seminaari­töiden ja tutkielmien tekemiseen, sekä epälukuinen joukko seka­laisia LaTeX-vink­kejä, jotka perustuvat omiin kokemuk­siini. Koska LaTeXin käyttö vaatii oma-aloit­teisuuden lisäksi lievää suurempaa paneutumista asiaan ja koska omat taitoni kyseisellä rintamalla ovat koulutuksen tässä vaiheessa varsin rajal­liset, tämä sivu on tarjolla as is – toisin sanoen minulla ei ole resursseja minkään­laisen TeX-neuvonnan anta­miseen sähkö­postitse tai muutenkaan. Jos oheinen asiakirja­pohja ei siis toimi, en ikävä kyllä voi auttaa. Palautetta ja parannus­ehdotuksia otan tietysti mielen­kiinnolla vastaan.

Tätä sivua ei ole tarkoitus sen ihmeemmin päivittää, mutta aion jättää sen kuitenkin pysyvästi esille verkkoon. Uskon asiakirja­pohjan ja alla olevien ohjeiden osoit­tautuvan käyttö­kelpoisiksi myös tulevai­suudessa, kiitos TeXille ominaisen muut­tu­matto­muuden.

Miksi sitten käyttää LaTeXia? Siksi, että muutamaa sivua pidempien tekstien kirjoit­taminen Microsoft Wordin kaltaisten toi­misto-ohjel­mien avulla voi usein osoit­tautua melkoisen hanka­laksi – varsinkin tyyli­määrit­telyjen, ala­viitteiden ja ta­vu­tuk­sen kaltaiset keskeiset ominai­suudet toimivat ajoittain tuskal­lisen oikuk­kaasti, puhumat­takaan siitä, että ammatti­tasoisen ulkoasun aikaan­saaminen on käytännössä mahdotonta.


Asiakirjapohja

Asiakirjapohja on tehty lähinnä seminaari­töitä ja gradua varten, ja se toimii ainakin pdflatexilla. Siihen kuuluu Helsingin yli­opiston logolla varustettu kansi­lehti, sisällys­luettelo, lähde­luettelo sekä esimerkkejä mm. ala­viitteiden ja laina­usten toteutta­misesta. Riviväli on 1,5, ja marginaalit ovat seuraavat: vasen 3,5 cm, oikea 2,5 cm, ylä 2,5 cm, ala 3 cm. Asiakirja­pohjan fontti on Charter, jota käyttä­mällä asia­kirjasta tulee melko tarkkaan saman pituinen kuin Times New Romanilla. Tarvittavia LaTeX-paket­teja ovat mm. geometry ja setspace. Jos microtype aiheuttaa ongelmia, sen voi poistaa käytöstä ilman sen suurempaa haittaa.


Sekalaisia ulkoasuseikkoihin liittyviä vinkkejä
(in summamutikka order)

Euromerkki
Euromerkin saa tässä asiakirjapohjassa aikaan komennolla \euro{}. Tällöin asiakirjaan ei tulostu käytettävän fontin oma euromerkki vaan täsmälleen EU:n virallisen graafisen ohjeistuksen mukainen merkki.
Yhdysmerkki
Jos sanassa on yhdysmerkki, niin yhdysmerkin eteen pitää laittaa lainausmerkki, koska muuten TeX luulee, että sanaa ei saa tavuttaa muusta kohdasta (esim. tasa"-arvo­valtuu­tettu, ei tasa-arvo­valtuu­tettu). Tämä koskee myös sanan loppuun jääviä yhdys­merkkejä.
Moniosaiset yhdyssanat
Kun moniosainen yhdyssana jaetaan niin, että sanan alkuun jää yhdys­merkki ”roik­kumaan”, kyseinen yhdysmerkki kannattaa merkitä muodossa "= (esim. pro gradu "=tut­kielma). Näin TeX tietää siirtää yhdys­merkin seuraavan rivin alkuun, kuten suomen kielen rivitys­sääntöjen mukaan kuuluu menetellä. Wordissa saa toteu­tettua sitovan eli yhdistävän yhdys­merkin näppäi­lemällä Ctrl-Vaihto-Miinus (miinuk­sella en viittaa numero­näppäi­mistön miinukseen, vaan näppäimeen, joka suomalai­sessa näppäimis­tössä sijaitsee piste­näppäimen oikealla puolella).
Sitova välilyönti
Ns. sitova eli yhdistävä välilyönti, jonka kohdalle ei voi tulla rivinvaihtoa, merki­tään tilde-merkillä (~). Sitä kannattaa käyttää mm. pitkiä numeroita kirjoi­tetta­essa (esim. 14~000,60~\euro (ohuk­keella toteu­tettuna muodossa 14\,000,60~\euro) tai puh. (09)~123~4567) ja lyhenteitä, pykälä­merkkejä ynnä muita kirjoi­tetta­essa. Esim. katso s.~14 tai lain 6~§. Suomeksi 14,6 pro­senttia merkitään 14,6~\%, mutta esim. englan­nissa sen sijaan 14.6\% (huomaa väli­lyönnin puuttu­minen englannissa ja prosentti­merkin merkit­seminen muodossa \%). Wordia käytet­täessä sitova välilyönti on aina saman levyinen, vaikka reunojen tasaus muuttaisi sana­välejä, joten lopputulos voi näyttää typerältä (tähän ei voi vaikuttaa Wordissa millään tavalla; syy lienee siinä, että Wordin sitova väli­lyönti on nähtävästi pelkkä ”tyhjä glyyfi”, ei vaihtelevan levyinen ”glue”-yksikkö).
Lainausmerkit
Lainausmerkit on kirjoitettava kahtena peräkkäisenä Ascii-heitto­merkkinä (''). Englannin­kielisessä tekstissä pitää huomata, että lainauksen alussa on gravis-merkit (``). Vieras­kielistä tekstiä lainat­taessa tulee muistaa, että laina­uksen ympärillä olevat lainaus­merkit merkitään ympäröivän tekstin kielen konven­tioiden mukaisesti, ei siis lainatun tekstin kielen konven­tioiden mukaisesti. Englannin­kielinen lainaus suomen­kielisessä tekstissä saa siis ympärilleen suomalai­sittain toteutetut lainaus­merkit.
Ajatusviivat
TeXissa saa aikaan pitkiä (--, tulostuu muodossa –) ja vielä pidempiä (---, tulostuu muodossa —) ajatus­viivoja. Lienee yksin­kertaisinta pitäytyä ”lyhyem­mässä pitkässä” eli ns. n-viivassa. Viitat­taessa teoksiin, joilla on useampia kirjoittajia, on ehkä järkevää käyttää pidempää ajatus­viivaa (esimerkiksi Aarnio, Aulis---Klami, H.\,T., tulostuu muodossa Aarnio, Aulis—Klami, H. T.). Lisä­tietoja eri­pituisista viivoista löytää aihetta käsittelevästä J. Korpelan kirjoi­tuksesta.
Poisjättö eli ”ellipsi”
Suomenkielisessä tekstissä lainauksesta pois jätetty osuus merkitään yleensä kahdella ajatus­viivalla (TeXissa siis esim. --~--, huomaa sitova väli­lyönti viivojen välissä). Englannissa taas suosi­taan kolmea peräk­käistä pistettä. TeXin komento \ldots tuottaa kolme pistettä, jotka on ladottu hieman taval­lista etääm­mälle toisistaan. (Word pyrkii tekemään saman tempun muunta­malla automaat­tisesti kolme peräk­käistä pistettä yksit­täi­seksi ”kolmin­kertainen piste” -merkiksi, mistä aiheutuu silloin tällöin hankaluuksia.)
Miinusmerkki
Miinusmerkkinä ei saisi periaatteessa käyttää yhdysmerkkiä eikä kumpaakaan ajatus­viivaa, vaan paksuu­deltaan ja levey­deltään näistä kaikista hieman poik­keavaa erityistä ”miinus­viivaa”, joka TeXissa merkitään $-$ ($ kytkee TeXin matema­tiikka­tilan päälle/pois). Ongelmana on vain se, että tuo erillinen miinus­merkki löytyy lähinnä TeXin Computer Modern -perus­fonteista, joita kaikki eivät välttä­mättä halua käyttää. Muita fontteja käytet­täessä matema­tiikka­tila on kuitenkin oletus­arvoi­sesti Computer Modernil­la ladottu, koska useim­missa muissa fonteissa ei näitä erikois­miinuksia, integraali­merkkejä ynnä muita hienouksia pääsääntöi­sesti ole. Toisin sanoen yleensä kannattaa suosiolla käyttää yhdys­merkkiä tai ajatus­viivaa miinus­merkkinä.
tolerance-muuttuja
Tekstin reunoja tasa­tessaan TeX antaa rivin mieluummin ”vuotaa yli” oikeasta laidasta kuin jättää sanavälit yli­pitkiksi. Tällöin TeX varoittaa tiedostoa läpi­käydessään ”overfull hbox”. Tällä sivulla olevassa asia­kirja­pohjassa asetetaan tolerance-muuttuja alussa tavallista suurem­maksi, jotta tällai­selta vältytään. TeX on oletus­arvoi­sesti hyvin nirso sen suhteen, kuinka pitkiä sanavälit saavat olla. Sopiva tolerance-arvo riippuu fontista ja asiakirjan kielestä (kielit­täin vaihte­levasta tavu­viiva­tihey­destä johtuen).
Rivinvaihtovihjeet
Rivinvaihtovihjeitä (kaksi peräkkäistä lainaus­merkkiä) kannattaa laittaa pitkien merkki­jonojen tai numero­sarjojen keskelle, esim. seuraa­vasti: 14.6.""1995. Päivämäärien osalta toinen vaihtoehto on käyttää ns. ohukkeita, mikä lienee orto- ja typo­grafisesti perustel­lumpaa: 14.\,6.\,1995.
Marginaalivälistys
Tekstin oikean reunan saa tavallistakin tasaisemmaksi vakio-TeXiin lisättävällä margi­naali­välistyk­sellä, joka on tässä toteutettu microtype-pa­ke­til­la. Ei välistä­mätön oikea marginaali tietenkään kovin monen lukijan silmään satu, mutta välis­tyksen tarjoamasta hienoi­sesta ulkoasu­bonuksesta ei ole haittaa­kaan. Asiakirja­pohjassa käytetty microtype antaa kaupan­päälli­siksi muitakin typo­grafisia hyötyjä. Lisä­tietoja aihepiiristä on väitös­kirjassa Micro-typo­graphic extensions to the TeX typesetting system.
Hyperlinkit ja metatieto
Asiakirjapohjassa on käytössä hyperref-paketti, joka lisää PDF-tiedostoon hyper­linkit esimerkiksi sisällys­luet­teloon. Samalla PDF:ään voidaan lisätä muun muassa indek­sointiin sopivaa meta­tietoa, kuten asia­kirjan ja tekijän nimi. Nämä tiedot annetaan asia­kirja­pohjan alku­määritys­osassa.
Ristiviittaukset
ref- ja pageref-komennoilla sekä muilla vastaavilla käskyillä saa aikaan erittäin toimivat risti­viitta­ukset, mutta pdflatex pitää tällöin ajaa pari (tai jopa kolme) kertaa, jotta sivu­viitta­ukset tulisivat lopul­liseen PDF:ään oikein. Tämä koskee myös sisällys­luet­teloa. Risti­viitta­ukset ovat lopulli­sessa PDF-tiedostossa hyper­linkkejä, jos hyperref-paketti on käytössä.
Vektorikuvat
Mikäli tekstin sekaan haluaa vektori­muotoisia kuvia, ne voi toteuttaa käytännössä millä tahansa PDF:ää tuottavalla ohjelmalla ja upottaa sitten osaksi asiakirjaa \includegraphics-komennolla. Tarvittaessa voi käyttää TeXin fontin­kuvaus­kielestä johdettua MetaPostia, jolla kuvien geometrian voi määritellä niin tarkasti kuin haluaa.
Ylä- ja alaindeksi
Ylä- ja alaindeksi ovat helpoiten toteutettavissa matematiikka­tilan avulla, mutta jos käytössä on muu fontti kuin Computer Modern, ylä- tai ala­indeksi on tällöin kuitenkin lähtö­kohtaisesti Computer Modernia, mikä näyttää huonolta. Ongelman voi korjata siirtämällä TeXin matematiikka­tilasta takaisin normaali­tilaan, jolloin ylä- ja alaindeksin voi toteut­taa seuraavasti: $^{\textrm{yläindeksi}}$, $_{\textrm{alaindeksi}}$.
Monikielisyys
Jos haluaa sijoittaa suomen­kielisen tekstin sekaan vieras­kielistä tekstiä, tavutus­asetukset ja muut määrit­telyt pitää tietysti vaihtaa kyseisten vieras­kielisten pätkien ajaksi. Tämä hoituu babel-paketin \foreignlanguage-komennolla.
Web-versio
Tutkielman tai muun LaTeX-työn verkkoversion voi toteuttaa sekä PDF- että HTML-muodossa. TeX-lähde­koodi on useimmissa tapauk­sissa varsin helposti muunnet­tavissa HTML-koo­diksi käyttä­mällä etsi/korvaa-toimintoa luovasti. Jos tekstissä ei ole kaavoja, ongelmaksi muodos­tuvat yleensä lähinnä ala­viitteet. Yksin­kertainen menetelmä, jolla HTML-ala­viitteet voi toteuttaa, on kuvattu eril­lisellä sivulla.
Tavutus
Tavutus ei aina toimi täydellisesti. Ainakin sanat ihmis­oikeus, maist­raatti ja konk­reettinen näyttäi­sivät tavuttuvan virheel­lisesti. Tavutus­vihjeitä voi tietysti lisätä ”käsin” merkin­nällä \-, mutta kuka tietää, ehkä elegan­timpikin ratkaisu on olemassa. Tavutus­vihjeiden ongelmana on se, että sana ei niitä käytet­täessä tavutu muista kohdista, joten väärin tavut­tuva sana on tavutet­tava manuaali­sesti kokonaan. Toisaalta on syytä pitää mie­lessä, että prosessineste-tyyp­pisten sanojen tavutus voi olla tulkinnan­varainen kysymys...

Linkkejä

Kirjallisuutta


Yhteystiedot